Kaikki on kesken, ja se on ihan ok – askeleet keskeneräisyyden ja keskittymisen hallintaan

Meiliboksi laulaa ja puhelin piippaa, samalla koitat edistää projektia, jonka deadline kuumottelee nurkan takana. Avoinna voi olla yhtä aikaa lukuisia linjoja, huomaamattakin. Sitten ihmettelet, kun oikeastaan mikään ei etene. Olo on riittämätön ja aikaansaamaton. 

Olemme viimeisinä vuosikymmeninä ottaneet digiloikkia, joiden myötä arkemme on vuorovaikutteisempaa kuin koskaan aiemmin. Omien työprojektien päälle pomppivat notifikaatiot saapuneista meileistä ja työyhteisön sisäisestä viestinnästä tuottavat jatkuvan keskeytymisen tunteen. Tämän päälle muut keskeytykset, ulkoa tulevat kysymykset sekä lopulta väsyneenä oma harhautumisesi sosiaalisen median syövereihin. Scrollailu median uutisvirrassa tuntuu lepuuttavan kuumana käyvää päätä, vaikka tosiasiassa se vain hajauttaa huomiosi entisestään. 

Mikä neuvoksi, kun olet tukehtua omaan multitaskaukseesi? 

On olemassa lopulta vain yksi ja ainoa vastalääke jatkuvalle monikaistaiselle tekemiselle, multitaskaamiselle ja se on keskittyminen: huomion vieminen tietoisesti kulloiseenkin asiaan kerrallaan. Keskittymisen takaa löytyy kenties yksi ihmiselämän paradoksaalisti yksinkertaisin ja samalla niin haastava asia: läsnäolo. Meidän on oltava läsnä, jotta voimme keskittyä. Läsnäolo tarkoittaa oman fokuksen tuomista meneillään olevaan hetkeen. Sitä voi tehostaa hengittämällä tietoisesti sisään ja ulos. Kun kesken absurdeimman arjen multitasking-shown yhtäkkiä hengittää tietoisesti sisään ja ulos ja kysyy itseltään: mikä nyt juuri on olennaisinta, voi todennäköisesti sulkea useamman kanavan suoraan ja keskittyä viimeinkin siihen, mikä edistää tuota tärkeimmäksi koettua asiaa. 

Aina ei ole helppoa haastaa tottumuksiaan. Jos olet hyvin tottunut (vaikkakin kuormittunut) moniajoon, voi olla vaikea sulkea viestimiä. Mikään ei kuitenkaan koskaan muutu, jollet kokeile muutosta pienissä rutiineissa. Psykologian tutkijat ovat todenneet uuden tavan muodostumiseen menevän noin kolme viikkoa. Toisaalta jo kolme toistoa antaa itselle signaalin, että olet tavoittelemassa muutosta. 

Seuraavat tärpit vahvistavat keskittymistäsi

1. sulje puhelimen ja tietokoneesi notifikaatiot eli näytölle hyppivät ilmoitukset – useimmissa asioissa voimme luottaa, että tärkeimmät asiat tavoittavat meidät kyllä joka tapauksessa riittävän ajoissa. Kriittisimmissä asioissa ihmiset varmasti yhä soittavat. Ja useimmissa asioissa riittävän ajoissa on kaikkea muuta kuin heti.

2. käytä puhelimen äänetöntä / älä häiritse- moodia oman työn tukena kun pyrit edistämään jotain tiettyä projektia. Tällä luot sekä itsellesi työrauhan että viestität muille omista rajoistasi. 

3. ota mikrotaukoja päivän tehtäviesi väliin – nouse ylös työtuolistasi tai jaloittele hetki työpisteeltäsi. Ota happihyppy, venyttely, tee rentoutusharjoitus. Käytä mikrotauko johonkin muuhun kuin mieltä uudelleen virittävään sosiaaliseen mediaan. 

4. opettele rauhoittamaan mielesi hengityksen avulla – mindfullness eli tietoisen läsnäolon harjoittelu on ollut vuosikymmenen kovassa nosteessa, eikä suotta: tutkimustenkin valossa se vähentää stressiä ja ahdistusta, alentaa verenpainetta, rentouttaa, parantaa unenlaatua. (American Psychological Association) 

5. sovi kollegoiden kanssa keskeytyskäytännöistä – mikä on sosiaalista, keskustelevaa aikaa, ja milloin tarvitset työrauhaa. Kunnioita myös toisten työrauhaa. 

Keskeytyksiä 8 minuutin välein

Keskeytyksiä on arjessamme enemmän kuin koskaan. Jo 2002 tehdyssä tutkimussa (London Institute of Psychiatry) työssäkäyvän todettiin kokevan niitä keskimäärin kahdeksan minuutin välein. Uskon lukeman olevan huomattavasti suurempi nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Keskeytysten vaikutus on suorassa yhteydessä yksilön tuottavuuteen. Kun tähän yhdistetään ymmärrys siitä, että jokaisen keskeytyksen jälkeen voi kestää jopa 15 minuuttia palata keskittyneeseen vireeseen, jää jäljelle kysymys: keskitymmekö enää ollenkaan? 

Mieti siis oman työpäiväsi puitteita: 

• millä asioilla tuet keskittymistäsi? Entä millä sabotoit sitä? Mitä pieniä tukitoimia voit tehdä vahvistaaksesi omaa läsnäoloasi? 

Keskittymisen kääntöpuolella on yksi ikuinen haasteemme: keskeneräisyys. Faktahan on, ettemme tule koskaan valmiiksi ja niin ei tule maailma ympärillämmekään. Siksi voimme olla varmoja, että piippaus ja meilien laulu jatkuu. Kyse on siitä, miten suhtaudut omaan keskeneräisyyteesi. Kun onnistuu fokusoimaan omaa keskittymistään olennaisiin asioihin, tulee myös helpommaksi sietää myös keskeneräisyyttä. Jotain yksinkertaisesti on aina kesken ja se on ok. 

Mikäli oman keskeneräisyyden sietäminen on haastavaa, kysy itseltäsi nämä kysymykset: 

1. kenen ääni käskee tehdä enemmän, nopeammin, toisin? 
2. jos mikään ei riitä, voitko siitä huolimatta katsoa itseäsi peiliin ja sanoa, että teit tarpeeksi ja olet riittävän hyvä? 
3. mitä asioiden kesken oleminen tarkoittaa sinulle: oletko silloin epäonnistunut, huono, arvoton..? Tosiasiassa kaikki on aina kesken, kaikilla. Harjoittele itsemyötätuntoa oman keskeneräisyyden ja riittämättömyyden äärellä.

Keskittyminen lisää tuottavuutta ja hyvinvointia. Usein keskittymisen mahdollistuminen tarkoittaa jostain muusta tinkimistä. Emme yksinkertaisesti voi fokusoida kaikkeen. Valitse siis mihin keskityt ja ole luvan kanssa kesken kaikessa muussa. 

Auntien ammattilaisten kanssa keskittymistä voi harjoitella Stressed Out -paketissa fokusoimalla omaa ajankäyttöä ja opettelemalla tietoista läsnäoloa. Mikäli olet luonteeltasi ylisuorittamiseen taipuvainen Overachiever-paketti tarjoaa työkaluja oman riman laskemiseen.