Yhdessä yksin? – Askeleita yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen työpaikalla

Yksinäisyyden kokemusta ei voida määritellä sosiaalisten kontaktien määrällä tai muilla ulkoisilla tekijöillä. Emotionaalinen yksinäisyys syntyy, kun on yhdessä muiden kanssa ja silti yksinäinen; se on satuttavin yksinäisyyden muoto. Koettu yksinäisyys voi jopa kumuloitua työyhteisössä. Ostrakismi eli ulkopuolelle jättäminen, syrjiminen ja torjuminen eivät valitettavasti ole ainoastaan koulumaailman ilmiöitä, vaan myös työpaikan. Tällaisten vaivihkaisten ilmiöiden tunnistaminen vaatii valppautta ja rohkeutta aivan jokaiselta. Yksinäisyyden ilmiön tunnistaminen ja siihen puuttuminen työyhteisössä on arvokasta, sillä ilmiöllä on kauaskantoisia vaikutuksia. Työpaikalla koettu ulkopuolisuuden tunne heikentää työn tuottavuutta ja pidemmällä tähtäimellä työssä jaksamista, ja voi madaltaa kynnystä muihin mielenterveyden haasteisiin.

Yksinäisyyden tutkija, professori Niina Junttila (Yle, 2021) on kuvannut, että yksin jääminen laukaisee ihmisen sisäisen varoitusjärjestelmän: stressihormonit lisääntyvät ja verisuonet supistuvat. Kortisolin määrä kasvaa, oksitosiini ja serotoniini laskevat ja immuunipuolustus heikkenee. Yksinäisyyden kokemus on siis hyvin kokonaisvaltainen ja subjektiivinen. Riski masennukseen tai ahdistuneisuushäiriöön kymmenkertaistuu yksinäisyyttä kokevalla. 

6 pientä askelta yksinäisyyden kampittamiseksi

Yksinäisyyden väitöskirjatutkija Outi Köhler (Utu, 2021) on todennut, että ”organisaation sisäinen vahvuus ei tule vahvoista yksilöistä, vaan syntyy vertaissuhteiden merkityksen tiedostamisesta ja toimivuudesta tiimeissä, tiimien välillä sekä yrityksen johdossa”. Vahvuus on siinä, että oikeasti näemme, kuulemme ja kohtaamme toisemme. Yhteyksiä vaalimalla yksilötasolla voi tehdä paljonkin hyvää. Lopulta pienet askeleet ovat niitä, jotka tässäkin asiassa ratkaisevat. 

Nämä kuusi pientä askelta voivat olla avuksi yksinäisyyden kampittamiseksi ja yhteyden luomiseksi työpaikalla: 

1. tunnista yksinäinen: huomaa, jos joku tiimissä vetäytyy tai jää säännöllisesti joukon ulkopuolelle. Mitä juuri sinä voit tehdä? Millaiset sanat ja ilmaisut luovat yhteyttä, pyytävät mukaan, ehdottavat yhdessä tekemistä, kysyvät mielipidettä? Tunnista tilanteet, joissa on mahdollista osallistua ja osallistaa. 
2. osallistu tiimin yhteisiin hetkiin: onko omaan työyhteisöön mahdollistettavissa enemmän kohtaamisen hetkiä: niin työsisältöisiä kuin kehittämisen ja virkistäytymisen mahdollistavia? Yhteentulemiset luovat yhdessä tekemisen tunteen ja auttavat yksinäisyyden vähentämisessä. 
3. osoita kiinnostustasi kollegoillesi: pyri säilyttämään avoin ja utelias mieli ihmisiin ympärilläsi. Hyvä muistisääntö on, ettemme koskaan tiedä, mitä kukin käy läpi tai kantaa mielessään. Omat pienet ”mitä kuuluu?” -kysymykset voivat todella muuttaa jonkun päivän. 
4. suo satunnaista hyvää: satunnaiset hyvät teot luovat positiivista nostetta työyhteisöön. Mieti, mikä sinun oma panoksesi on yhteiseen ilmapiiriin ja mitä hyvää voisit tällä viikolla tuoda työpaikallesi?
5. tarkista etätyön käytäntösi: etäkokouksissa osallistujien on monesti taipumus jäädä toisilleen vieraammiksi ja yksinäisyyden kokemukset lisääntyvät. Kun mahdollista, pidä kamera auki ja panosta omaan kommunikointiisi. Mikäli varsinaisen asian jälkeen tai seassa on mahdollista vaihtaa jokunen sana muutenkin, tämä vahvistaa yhteyden tunnetta osallisten välillä. 
6. arvosta taukojasi: taukojen merkitys on olennainen paitsi kokonaisvaltaisesti työssä jaksamiselle, myös yksinäisyyden voittamiselle. Tauot suovat loistavan mahdollisuuden jakaa ajatuksia kollegoiden kanssa, käydä yhdessä lounaalla tai kahvilla. Jos työpaikan kulttuuri on ennestään yksin tekemiseen painottunut, kokeile mitä omat pienet valinnat saavat aikaan? 

Ulkopuolisuuden tunnetta voivat tuottaa monet seikat, mukaan lukien erilaisuuden kokemukset iän, sukupuolen, oman taustan, kielitaidon tai intressien suhteen. Ilmiö on psykologisesti monimuotoinen: samassa tilanteessa useampi henkilö voi kokea itsensä omista syistään muista ulkopuoliseksi. Yhteisöllisyyttä ja yhteyttä rakentaa perimmäisesti uskallus ylittää näitä kuviteltuja muureja ja antaa erilaisuuden rikkaudelle mahdollisuus näyttää voimansa. Niin kauan kuin emme kurota yhteyteen, emme edes tiedä mistä jäämme paitsi.

Yhteisökulttuuri apuna yksinäisyyden torjunnassa

Yksinäisyyden tematiikka sisältää monta tasoa: yksilöllisen, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen tason. Jokainen meistä voi siispä tarkistaa oman tapansa toimia, huomioida ja osallistaa, mutta yhtä tärkeää on työpaikan toimintakulttuurin tarkistaminen esimiestasolla. Avoin, yhteisöllinen ja tukea tarjoava työkulttuuri madaltaa osallistumisen ja ajatustenvaihdon kynnystä. Psykologisesti turvallinen työilmapiiri, jossa jokaisella on tila ja lupa tulla kuulluksi ja vaikuttaa yhteisiin asioihin, vähentää koettua yksinäisyyttä. 

Yhteisön tasolla tarkasteluun voi nostaa esimerkiksi: 

- miten toimitilat tukevat kohtaamista ja yhdessä tekemistä? 

- miten rakenteet ja kalenterointi huomioi yhteisiä taukoja tai kohtaamisen paikkoja?

- kuinka uudet työntekijät otetaan vastaan? Onko perehdytys tarpeeksi tukevaa? 

- kuinka työntekijöiden nostamiin epäkohtiin vastataan? 

Yhteisöllisyyttä lisäävillä rakenteilla voi auttaa jokaista työntekijää kurottamaan toistaan kohti ja työskentelemään yhteisten tavoitteiden eteen. 

Yksinäisyyden kokemus voi oireilla kokijassaan monin eri tavoin. Mikäli omat yksinäisyyden kokemukset aiheuttavat ahdistusta tai alentavat omaa työssä jaksamista, on hyvä kääntyä jonkun ammattilaisen puoleen. Esimerkiksi Auntien keskustelupaketeissa yksinäisyyden murtamiseen hyvänä apuna on esimerkiksi Feeling Down -paketti, joka avittaa palauttamaan fokuksen arjen hyvään ja vahvistamaan yhteyksiä muihin. 

Lähteitä

https://yle.fi/uutiset/3-12202739

https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/vaitos/yksinaisyys-on-vakava-yhteiskunnallinen-ilmio-joka-voi-ilmeta-myos-tyopaikalla

Miten Suomi voi – kysely, THL, 2021