Irti ikuisesta kiireestä – onko quiet quitting ainoa ratkaisu?

Jatkuva kiire ja ylityöt ovat arkea monella työpaikalla. Moni miettii, voisiko työhön suhtautua rennomminkin. Ilmiöksi noussutta trendiä kuvataan termillä quiet quitting; pidetään kiinni sovitusta työnkuvasta, mutta kaikelle muulle sanotaan kiitos, ei.

Uupumuksesta kyseenalaistamiseen

Moni työelämän loputtomien vaatimusten paineissa nääntynyt on alkanut kyseenalaistaa työtilannettaan tai sen tekemisen tapaa. Jotkut ovat vasta heräämässä työelämän haasteisiin ja turhautumiseen. Toiset alkavat jo löytää omia rajojaan ja prioriteettejaan. Joku on jo alkanut muotoilla päässään ihanteellista tilannetta itselleen. He tarkastelevat tilannettaan ennen kaikkea merkityksellisyyden näkökulmasta. Mitä hyötyä tästä kaikesta on? Mihin todella haluan panostaa?

Ilmiöstä käytettävä englanninkielinen käsite quiet quitting luo mielikuvan hiljaisesta irtisanoutumisesta – vähittäisestä työstä luopumisesta. Se kuvaa kaikesta ylimääräisestä irtipäästämistä ja vain ja ainoastaan sen tekemistä, mikä on tarkasti omassa työnkuvassa määriteltyä ja mahtuu työajan raameihin.

Käytännössä se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että 

• ei enää tee ylitöitä 
• ei haali ja hankkiudu jokaiseen tarjolla olevaan projektiin
• ei automaattisesti kanna vastuuta työkaverin tontille kuuluvista asioista ja aikatauluista
• pitää kiinni sovituista vapaapäivistä
• ei lue tai vastaa sähköpostiin iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla
• rajoittaa reippaasti kanssakäymistä työkavereiden kanssa.

Miltä kuulostaa? Mahtavalta vai mahdottomalta? 

Tällaisen vähittäisen irtipäästämisen taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä ja tilanteita. Quiet quitting terminä on noussut esille sosiaalisen median kautta, kun pandemia-aikana etätöihin siirtyneet työntekijät ovat alkaneet havahtua siihen, mihin kaikkeen aikaa oikeastaan onkaan kulunut ja kuinka paljon ylimääräistä on tullut tehtyä. – Millä hinnalla? Onko se sen arvoista?, moni on alkanut kysyä mielessään.

Onko quiet quitting viimeinen vaihtoehto?

Termiin kutoutuva ajatus kuin salaa tehdystä muutoksesta – asioita vain aletaan jättää tekemättä - on outo. Miksi näin vaivihkaa? Miksi työntekijä kokee parhaimpana tehdä näitä muutoksia omin päin? Miksi asioista (kuten liiallisesta kuormituksesta tai muista työn epäkohdista) ei uskalleta tai voida puhua? Vai onko työntekijä kyllä yrittänyt, mutta häntä ei ole kuultu? Tai ehkä häntä on kuultukin, mutta asioille ei ole tehty mitään? Onko quiet quitting koettu viimeiseksi vaihtoehdoksi? 

Yksi ilmiön hyvistä seurauksista onkin se, että aletaan yhä enemmän keskustella siitä, millainen määrä työtä on kohtuullista ja järkevää. Ja kuinka paljon työelämään kuuluu myös joustaminen, ”ylimääräisten asioiden” tekeminen tai vaikkapa sosiaalisista suhteista huolehtiminen?

Joustaminen on luonnollisesti tärkeää sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta. Olennaista on molemminpuolisuus. Työntekijä tarvitsee kokemuksen siitä, että myös työnantaja joustaa silloin, kun työntekijällä on siihen tarvetta.

On selvää, että sekä ihmiset että heidän elämäntilanteensa ovat erilaisia. Näistä syistä ihmisillä on myös erilaiset tarpeet palautumisen suhteen. Tunnistetaanko työpaikoilla tätä erilaisuutta? Miten se vaikuttaa tai saako se vaikuttaa työntekoon? Miten työpaikoilla suhtaudutaan tähän erilaisuuteen: paheksuen, syytellen, ymmärtäen, keskustellen, tukien? Kuinka esihenkilö osaa luoda reilut pelisäännöt, joiden sisällä on tilaa myös tälle erilaisuudelle? Entä kuka tukee esihenkilöä? 

Kuormittuneelle on valtava helpotus oivaltaa, että hän saa ja voi rajata ja vähentää työhönsä liittyviä vaatimuksia. Hän saa laittaa rajat työpäiviensä pituudelle. Hän voi varata kalenteristaan keskeyttämätöntä työaikaa, vaikka se tarkoittaisi jonkin muun sivuuttamista. Hän voi vähentää sosiaalisten kontaktien määrää, jos ne jatkuvasti vievät voimia enemmän kuin tuovat. 

Miten käy työn ilolle ja innostukselle?

Kolikon kääntöpuolella on kuitenkin vaara tulla samalla rajanneeksi myös omaa innostustaan. Työn imu ja innostus kun syntyvät myös siitä, että kokeilee uusia asioita, vaihtaa keskeneräisiä ajatuksia työkavereiden kanssa ja käy välillä boksin ulkopuolella tarkastelemassa näköaloja.

On myös vaarana rajata niin paljon, että sulkee liki kaikki kontaktit pois työpäivästään. Tällöin jää ulkokehälle kyllä omasta tahdostaan, mutta tämä saattaa kääntyä myös itseä vastaan – ei enää koekaan kuuluvansa joukkoon tai ei koe työtään tai työyhteisöään enää omaksi. Samalla päässä pyörivät ajatukset jäävät myös vaille peiliä, kun niitä ei tule vaihtaneeksi tai kuulostelleeksi kenenkään kanssa.

Joukkoon kuulumisen ja hyväksytyksi tulemisen kokemus on työpaikan psykologisen turvallisuuden peruskivi. Kun se on luja, voi omana itsenään tuoda esiin vahvuuksiaan ja antaa parastaan – ja sitä kautta myös innostua ja motivoitua työssä.

Miten ehkäistä quiet quittingia?

Miten työnantaja ja esihenkilö voi sitten tukea työntekijöitään ja ehkäistä tällaista hiljaista irtisanoutumista? Tässä vinkit:

1. Ole kuulolla työntekijän suuntaan! Kysy, mitä hänelle kuuluu ja miten työssä sujuu. Kuuntele, mitä hän sinulle kertoo. Tee tästä säännöllinen, arkinen käytäntö, jos ei se vielä sitä ole.

2. Luo työyhteisöön toimiva palautekulttuuri, jossa kiitos ja kannustus ovat herkässä, ja jossa vaikeita asioita on lupa ja turvallista ottaa puheeksi. Puutu epäkohtiin.

3. Huolehdi, että työntekijällä on riittävän selvä työnkuva, niin että hän tietää, mitä häneltä odotetaan. Huolehdi myös siitä, että hän saa tehtäväänsä tarvittaessa tukea.

4. Auta työntekijää rajaamaan työtään, jos näet, että hän jatkuvasti tekee ylitöitä tai on kuormittunut. Älä käytä hyväksi työntekijää, joka ei koskaan sano tarjotuille ylitöille ei. Kun autat häntä pitämään rajat ja voimavarat kunnossa, se auttaa häntä venymään tarpeen vaatiessa.

5. Tue työntekijää löytämään omat vahvuutensa ja se, mikä häntä aidosti innostaa. Anna hänelle mahdollisuuksia toteuttaa näitä työssään.

Auntie - toimivin tapa huolehtia henkilöstön jaksamisesta.

Auntie auttaa sekä esihenkilöä työntekijän tukemisessa että työntekijää löytämään ilon ja innostuksen uudelleen. Auntie on helposti lähestyttävä tuki mielen hyvinvoinnin haasteisiin ja itsensä johtamiseen. Luottamukselliset kahdenkeskiset keskustelut mielen ammattilaisen kanssa sekä harjoitukset ja materiaalit auttavat työntekijöitä ennaltaehkäisemään ongelmia ennen kuin ne kasvavat liian suuriksi. Auntie tekee työntekijöistä terveempiä ja onnellisempia. Lue lisää https://auntie.io.