Motivaatio ei ole pysyvä tila. Se vaihtelee elämäntilanteen, kuormituksen, työarjen muutosten ja rytmin mukaan. Esimerkiksi loman jälkeen motivaatio voi käynnistyä hitaammin – ja se on täysin normaalia.
Motivaatiota voi tarkastella kolmen tekijän kautta: suunta (mihin tekeminen tähtää), intensiteetti (kuinka paljon energiaa siihen käytetään) ja sinnikkyys (kuinka pitkään jatketaan myös esteistä huolimatta).
Kun motivaatio tuntuu matalalta, kyse ei välttämättä ole “motivaation puutteesta” – vaan siitä, että jokin näistä osa-alueista kaipaa kirkastamista.
Motivaatio vahvistuu usein, kun tekemisen suunta on selkeä: mitä ollaan tekemässä, miksi se on tärkeää ja mitä kohti ollaan menossa.
Selkeyden puute näkyy arjessa helposti hajanaisuutena, aloittamisen vaikeutena ja tunteena siitä, että tekemistä on paljon, mutta mikään ei etene. Tällöin jo yksi pieni päätös voi riittää palauttamaan liikkeen.
Pieni pysähdys:
Mikä yksi asia tekisi tästä viikosta onnistuneen?
Merkityksellisyyden kokemus voi vahvistaa sekä hyvinvointia että työtyytyväisyyttä. Merkityksellisyyttä rakentavat usein esimerkiksi:
Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Merkityksellisyyden kannalta olennaista on kokonaisuus.
Kokeiltava kysymys:
Mikä omassa työssä on itselle arvokasta ja tärkeää - ja miten sitä voisi vahvistaa?
Motivaatiota ei voi rakentaa kestävällä tavalla, jos kuormitus jää jatkuvasti päälle. Lyhytkestoinen stressi voi hetkellisesti terävöittää tekemistä, mutta pitkittyessään se heikentää motivaatiota: ajattelu kaventuu, aloitteellisuus vähenee ja merkityksellisyyden kokemus voi hiipua.
Siksi motivaation vahvistaminen ei ole vain “asennekysymys”. Se liittyy myös hyvin konkreettisiin asioihin, kuten uneen, palautumiseen, taukoihin ja arjen kuorman hallintaan.
Kokeiltava kysymys:
Mikä yksi palautumisteko tukee jaksamista jo tämän viikon aikana?
Kun motivaatio tuntuu tahmealta, tärkein askel ei ole tehdä kaikkea kerralla paremmin. Usein riittää, että tilanne jäsentyy: