Toivon, että joku kysyisi välillä, mitä minulle kuuluu.
Toivon, että voisin kuunnella työkavereita ja että myös minua kuunneltaisiin, vaikka kaikilla onkin aina kiire ja väsy.
Nämä ovat aitoja esimerkkejä ääneen sanotuista toiveista paineisen työyhteisön keskellä. Nämä toiveet sisältävät kaipuuta tulla kohdatuksi ja toinen toiselle olemassa olevaksi muutoinkin kuin kiireessä tuiskaistujen työtehtävien kautta. Toiveet kertovat sekä esittäjiensä tarpeista että arvoista – siitä, mikä on tärkeää.
Mietin, millaiset mahdollisuudet näiden toiveiden on täyttyä, ja kenen vastuulla niiden täyttyminen tai täyttäminen on. Voinko itse olla aloittamassa kuuntelemisen kulttuuria työyhteisössäni, vai odotanko, että joku lähestyy ja kuuntelee minua ensin? Ja jotta joku voi edes kuunnella minua, se kai tarkoittaa, että minun täytyy itse uskaltaa avata suuni. Entä mikä on esihenkilön vastuu ja hänen esimerkkinsä merkitys hyvänä kuuntelijana?
Mietin myös, miten kuunnellaan esihenkilöä tai kollegaa, joka kokee aina olevansa oikeassa ja ääntään korottaen syytää ilmoille ainoat oikeat mielipiteensä niin asioista kuin ihmisistäkin? Kuunnellaanko häntä kunnioittaen vai peläten? Entä miten hän itse kykenee asettumaan kuuntelijan rooliin?
Kuulluksi tulemisen tarve on yksi ihmisen perimmäisistä tarpeista. Siksipä onkin surullista, että tutkimusten mukaan ihmisten kokemukset yksinäisyydestä ja siitä, ettei kukaan kuuntele, ovat lisääntyneet. Kyse ei kuitenkaan ole vain yksilön vaan työyhteisön ja myös työn laadun menetyksestä.
Mitä stressaantuneempi ihminen on, sitä vaikeampi on pystyä kuuntelemaan sen kummemmin toisia kuin itseäkään. Kuten Raili Gothóni Kuuntelijan käsikirjassaan toteaa: Silloin kun työntekijöitä hallitsevat suorituspaineet, vapaus, luovuus ja kuunteleminen kärsivät – ja sitä kautta myös työ kärsii. Niinpä kuuntelemattomuus työpaikoilla ei tarkoita vain yksilön kokemusta ohitetuksi tulemisesta tai ulkopuolisuuden tunteesta, vaikka ne itsessään jo raskaita kokemuksia ovatkin. Kuuntelematta jättäminen voi vaikuttaa lamaannuttavasti koko työyhteisön ilmapiiriin.
Aito kuunteleminen sen sijaan vähentää väärinkäsityksiä sekä henkilökohtaisessa elämässä että työpaikoilla. Kuunteleminen parantaa tiedonkulkua, päätöksentekoa ja kykyä ratkaista ongelmia. Siksipä tehokasta kuuntelemista voidaan pitää osana työelämän tärkeitä taitoja.
Työporukoissa on aina erilaisia kuuntelijoita. Ehkäpä tunnistat itsesi joistakin näistä neljästä Gothónin kirjassaan esittelemästä kuuntelijaprofiilista? Niistä jokaisessa on sekä hyvät puolensa että vaaravyöhykkeensä.
Tuntuiko joku näistä tutuimmalta? Oli miten oli, kuuntelemisen tärkeimpiä elementtejä on toisen kunnioittaminen, mikä tarkoittaa usein yksinkertaisesti hyvää käytöstä ja rehellistä ja arvostavaa asennetta.
Kunnioittava kuuntelija ei kiireisesti mieti mielessään vasta-argumentteja toisen mielipiteen kumoamiseen vaan antautuu kiinnostuneen ihmettelyn tilaan ja yrittää ymmärtää toista, vaikka olisikin itse eri mieltä asiasta. Kun nämä roolit vuorotellen vaihtuvat keskustelussa, molempien osapuolten ymmärrys lisääntyy ja kummankin tarve tulla kuulluksi täyttyy – ja toivon mukaan tänä syksynä yhä useammassa työpaikassa.
Joskus on myös tärkeää kuunnella, mitä itse haluaa ja kuka on. Muuten saattaa elää ja toimia vain toisten odotusten mukaan koko elämänsä. Itsensä ja toisten kuuntelemista tukevia teemoja voi pohtia Auntie-ammattilaisten kanssa esimerkiksi Stressed Out, Lost in Transition tai esihenkilötyötä tukevien Leader-pakettien avulla.