”En ollutkaan ottanut tuota näkökulmaa lainkaan huomioon”, kuulen työkseni. Meillä jokaisella on omat sokeat pisteemme. Emme yksinkertaisesti pysty näkemään kaikkea kerralla. Kun stressaava elämäntilanne jatkuu tarpeeksi pitkään, sokeudumme entisestään kyseenalaistamaan joitakin itsestäänselviksi muuttuneita arjen valintoja. ”No, minähän se olen, joka on aina kantanut vastuun näissä asioissa”. Mistä arjen säännöt ja rutiinit ovat syntyneet? Lopulta ne ovat meidän ja lähimpiemme välisiä sopimuksia, toisinaan toki pakon tai olosuhteiden sanelemia.
Työkseni Auntie ammattilaisena ja psykologina koen peilaavani asiakkaalle hänen sokeat kulmansa. Yksi ammattilaisen ydinhaasteita on uskaltaa sanoa ääneen se, mitä kuulee ja huomaa. Kysyä vaikeistakin asioista, pimeistäkin kohdista. Aiemmassa työssäni ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntijana kasvoin vaikeiden asioiden puheeksi ottamiseen. Usein sokeat kulmamme jäävät näkymättömiin, eivät siksi ettemmekö niitä tiedostaisi, vaan siksi, että niiden huomiointi käynnistää muutosprosessin. Olemmeko valmiita kaikkeen siihen, mitä valon osuminen pimeään nurkkaan käynnistää? Haluammeko kuulla sen kysymyksen, jolla on potentiaali sysätä muutosta liikkeelle? Lopulta säätelemme itse hyvin paljon sitä,
mihin olemme valmiita. Saan kuulla usein huokauksia ”Miten saatoinkaan olla niin sokea, etten tajunnut kuinka uupunut olin”. Emme ole valmiita pysähtymään, eli muuttumaan.
Tarjoan kuitenkin asiakkailleni kysymyksen: ”Entä jos...”, entä jos sittenkin annat itsellesi mahdollisuuden pysähtyä, asioiden muuttua, jonkin uuden aueta? Liian moni katsoo tämän kortin vasta ”pää kainalossa”, vasta kun seinä on toden teolla tullut vastaan. Tuntematon hirvittää yhtä paljon kuin oman heikkouden ja haavoittuvaisuuden myöntäminen. Mistään ei ole mitään takeita pysähtymisen jälkeen. Tulemme saman riskin eteen: pysähtyminen saattaa sysätä liikkeelle muutoksen. Vaikka se itsessään olisi tervetullut, se on ennalta arvaamatonta.
Toisinaan ammattilainen peilaa asiakkaan ikiomat sanat tälle takaisin. Toisen suusta kuultuna tilanne kuulostaakin jotenkin eriltä. ”Olenko tosiaan noin piipussa?”. Tarvitsemme ihmisinä toisiamme nähdäksemme itsemme kirkkaammin. Tämä pätee kaikkiin ihmissuhteisiin. Yhteyteen aukeamalla annamme itseni näkyville, esiin. Peilillämme on mahdollisuus heijastaa meidät hyvin monista eri kulmista. Ammattilaispeiliä tarvitaan, kun omat resurssit eivät riitä. Kun kaipaa ulkopuolista silmää omalle tilanteelleen ja objektiivisen äänen heijastamaan itseä.
Psykologisen työn ammattilaisen tehtävä peilata, ei tulkita. Olla läsnä, ei muuttaa. Rohkaista puheellaan, ei pakottaa. Vastaanotolla ei tapahdu yhtään mitään ilman asiakkaan panosta, työ tapahtuu hänessä. Peilistä voi saada kimmokkeen, mutta itse työ: kyseenalaistaminen, tutkiminen, itsensä haastaminen ja uusien toimintamallien juurruttaminen tai elämänmuutos tapahtuu asiakkaan omasta toimesta. Joka odottaa ammattilaisen antavan valmiit ratkaisut, tulee pettymään. Itsetuntemustyö on sisäistä työtä, jolle kuvaamani ammattilaispeili voi olla kullan arvoinen.
Intuitiotutkija, tohtori Asta Raami, kuvasi upeasta arjen urista taannoisella luennollaan: aivomme ovat ehdollistuneet radoilleen. On kuin laskisimme pulkalla aina samasta kohdasta mäkeä. Lopulta lumivallit pulkka-uramme vierellä ovat jo niin korkeat ettemme edes enää näe, miten laaja rinne lukuisine muine vaihtoehtoineen onkaan kyseessä. Alastuloväyliä ja tyylejä olisi lukuisia, jos vain nousisimme ylös pulkasta ja kurkkaisimme vallin reunojen yli. Meidän täytyy ihmisinä siis erikseen haastaa itsemme pysähtymään ja tarkistamaan valitsemamme reitti. Pulkkaesimerkissä laajemmassa kuvassa näemmekin, että rinne on täynnä pulkan mentävää vapaata tilaa. Kohtaamistyön ammattilainen, kuten Auntie-ammattilainen, auttaa kurkistamaan vallien toiselle puolen. Mitä vaihtoehtoja on ja mitä muutoksia uudelleen tarkistus omassa elämässä tarkoittaisi?
Auntien viiden kerran paketit toimivat todistetusti loistavana peilaajana ja kimmokkeena pienempiin tai isompiin muutoksiin. Tai yhtälailla omien olemassa olevien vahvuuksien esiin nostamiseen.
Lost in Transition -paketissa saa peiliä tarkastella vastaako nykyinen työ ja elämäntilanne omia syvimpiä toiveita ja arvoja. Jos ei, mitkä ovat edessä olevat askelmerkit muutokseen?
Stressed Out -paketissa saa ymmärrystä omalle tilanteelle: olenko kuormittunut, väsynyt vaiko jo loppuun palamaisillani? Mitä muutoksia arjen rutiineissa olisi tehtävä, jotta sivuluisun saa stoppaamaan. Kenen tarpeita oletkaan kuullut omiesi kustannuksella?