Miltä tuntuu, kun ei tule kuulluksi työpaikallaan? Jos ei saa suutaan auki palaverissa? Ehkä koet, ettet osaa esittää asiaasi oikein, pelkäät, että nolaat itsesi esimiesten edessä. Tai tiimissä on henkilö, jonka koet jyräävän ideasi, etkä tämän ennakoidessasi halua edes aloittaa puheenvuoroa. Tai ehkä olet tottunut olemaan sivustakatsoja, jolle omien näkökantojen esittäminen merkitsee astumista mukavuusalueen ulkopuolelle.
Kuitenkin olet jotain mieltä. Sinulla on ehdotuksia toimintakulttuuriin. Haluaisit ehkä määritellä uudenlaisia tavoitteita työllesi. Mutta jos sinusta tuntuu, että ideoitasi ei oteta vakavasti, seurauksensa on todennäköisesti turhautuminen. Ehkä motivaatiosi kärsii ja alat katsella sillä silmällä työpaikkailmoituksia. Jos koet, ettei sinulla ole mahdollisuuksia vaikuttaa työtilanteeseesi, se voi johtaa kyynistymiseen ja siihen, ettet enää jaksa välittää työstäsi.
Työpaikoilla henkilöstön väliset ongelmat vievät paljon energiaa ja hankaloittavat työntekoa. Kun on ihmisiä ja tunteita, on myös ristiriitoja. Mitä asialle siis voisi tehdä? Omien tunteiden tiedostaminen ja käsittely ovat taitoja, joita kannattaa tietoisesti opetella.
Kuulluksi tuleminen on ihmisen suurimpia perustarpeita. Se, että tulee ymmärretyksi ja nähdyksi, merkitsee paljon.
Ongelmat syntyvät, kun ihminen ei osaa käsitellä omia tunteitaan.
Kimmo Takanen kirjoittaa kirjassaan Tunne lukkosi (WSOY) siitä, kuinka olemme oppineet ajattelemaan tietyllä tavalla, vaikka emme siitä itse juuri olekaan tietoisia. Opimme ajattelemaan, kun tarkkailemme ympäristöämme ja teemme havaintoja siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Reagointitapamme siis riippuu siitä, kuinka tulkitsemme tilanteita. Näinpä työpaikan tiimipalaverissakin tapahtuu monenlaisia tulkintoja, vaikka suurin osa niistä jääkin sanoittamatta. Tulkitsemme ihmisten ilmeitä, eleitä ja olemusta. Ehkä joku työkavereista muistuttaa vaikkapa äitiäsi, ja kohdistat häneen samankaltaisia tunteita.
Miten reagoit, kun kovempiääninen keskeyttää sinut, ja sanoo ettei tuo oikein toimi. Jäätkö sanattomaksi? Haluaisit perustella näkemystäsi, mutta sinusta tuntuu, etteivät toiset enää jaksa kuunnella. Idea tuomittiin toimimattomaksi, ja sinua harmittaa, että otit asian puheeksi. Nolottaa.
Mietit ehkä, onko mielipiteelläsi merkitystä. Miksi palavereissa on vaikea saada suunvuoroa? Kuinka voisin ilmaista mielipiteeni niin, että se otettaisiin huomioon ja siitä voitaisiin keskustella rakentavasti?
Oman mielipiteen sivuuttaminen keskustelussa saattaa herättää tunteita, jotka kumpuavat jo lapsuudesta. Se, kuinka perheesi on suhtautunut sinuun, saattaa olla läsnä myös työpaikan tiimikokouksessa. Sivuutetuksi tulemisen tunne voi johtaa siihen, ettet halua enää avata suutasi palavereissa. On helpompaa olla hiljaa kuin kokea, että on sanonut jotain typerää tai ajatella, että toiset pitävät ajatuksiasi hölmöinä.
Kun tiedostaa, mikä tunnevyyhti voi sisältyä tähän pieneen hetkeen, ja mitä merkityksiä siihen liittyy, ei ole ihme, että omien ajatusten esiintuominen ei ole helppoa. Mutta silläkin, ettet sano ajatuksiasi ääneen, on seurauksensa. Voit turhautua, ja ideasi jää kuulematta. Hedelmällinen keskustelu, jossa annetaan tilaa luovuudelle ja uusille näkökulmille, kehittää aina tiimin työskentelyä ja antaa inspiraatiota.
Miltä se sitten tuntuu, kun joku todella kuuntelee sinua. Kun voit kertoa ajatuksista ilman keskeytystä tai tuomintaa, kun sinut otetaan vakavasti. On turvallinen olo.
Työssäni Auntiella olen huomannut, että kuulluksi tuleminen on tärkeää. Asiakkailta saatu palaute keskittyy usein juuri tähän: Ihanaa, kun joku kuuntelee. Ihanaa, kun siellä ei hätkähdetä, vaikka keskustelussa käydään läpi vaikeita asioita, ja vaikka välillä itkettääkin.
Kuuntelemisen taidon periaate on yksinkertainen. Kuuntelija ei kiirehdi liian aikaisin keksimään ratkaisuja, hän malttaa olla kertomatta, kuinka itse olisi vastaavanlaisessa tilanteessa toiminut. Hän ei vähättele ongelmaa tai yritä piristää toista.
Kuuntelija ottaa vastaan toisen kertomuksen. Hän kestää aiheeseen liittyvät, ehkä epämiellyttävätkin tunteet. Hän voi ehdottaa uusia näkökulmia, ja tarkastella asiaa monelta kantilta. Ja mikä tärkeintä, kuuntelija osaa olla hiljaa.
Voiko kuulluksi tulemista ja kuuntelemista siis ajatella taitona, voiko sitä harjoitella? Asiassa varmasti auttaa, kun ymmärtää omia tuntemuksiaan ja tapojaan reagoida keskustelutilanteissa. Oletko yleensä aina se, joka kuuntelee muita, mutta jättää oman mielipiteensä sanomatta? Vältätkö riitaa ja haluat tulla hyväksytyksi? Kuinka voisit saada sen kokemuksen, että ajatuksesi on kuultu ja ymmärretty?
Kuinka tärkeää onkaan tulla kuulluksi sekä työyhteisössä että yksityiselämässä. Tämä on yksi ihmisen tärkeimmistä perustarpeista. Halu olla ymmärretty, taito puhua itsestään niin, että tulee kuulluksi.
Miltä se sitten tuntuu, kun joku todella kuuntelee sinua. Kun voit kertoa ajatuksista ilman keskeytystä tai tuomintaa, kun sinut otetaan vakavasti. On turvallinen olo. Saat elämääsi uusia näkökulmia ja ongelmat tuntuvat kevyemmiltä, parhaassa tapauksessa jopa ratkaistavilta.
Hyvä vuorovaikutus työyhteisössä on kaikkien etu.