Rutiinit ovat arkemme valmiita raiteita, joista voi olla sekä iloa että riesaa. Niitä suoritetaan autopilotilla sen enempää ajattelematta. Automaattisuudellaan ne tuovat helppoutta, ennustettavuutta ja turvaa. Kun ei tarvitse tehdä valintoja kaikesta mahdollisesta hampaanpesusta alkaen, niin energiaa säästyy harkintaa kaipaavaan tekemiseen.
Rutiinit, jotka auttavat elämän isompia tavoitteita toteutumaan, ovat varsin vaivaton polku hyvään. Kun on tottunut syömään aina samanlaisen terveellisen aamupalan tai pitämään taukoja työn lomassa, vahvistaa tällaisilla tavoilla hyvinvointiaan.
Kriisiaikoina rutiinit ovat tuttuutta henkivä tukiranka. Vaikka ympärillä muuttuisi paljonkin, niin omat rutiinit tuovat pysyvyyden tuntua ja toistuvuudellaan rytmittävät päivää, viikkoa ja vuotta.
Jotkut rutiinit vievät meitä suuntiin, joihin emme halua. Esimerkiksi tapa tehdä töissä montaa asiaa kerrallaan voi lisätä vahvasti kuormitusta tai rutiininomainen sohvalle jumittuminen työpäivän jälkeen rapauttaa kuntoa hiljalleen.
Välillä kannattaa avata silmiä sille, millaisista kaavoista oma arki muodostuu. Millaista työpäivää ja vapaa-aikaa rutinoituneet toimintamallit rakentavat, mitä ne tarkoittavat hyvinvoinnin kannalta?
Töissä on helppoa luiskahtaa moniajoon. Laitteiden antamat ilmoitukset ja kollegoiden keskeytykset pilkkovat keskittymistä. Itsekin saattaa keskeytellä itseään ja hyppiä tehtävästä kesken kaiken toiseen. Varsinkin jos työmäärä on suuri, olosta voi tulla kaoottinen. Uusien rutiinien harjoittelu on monelle hyödyksi. Itselleen toimivaa työtapaa voi rakennella sopivista palasista, kuten:
rauhalliseen työskentelytilaan siirtyminen keskittymistä vaativia tehtäviä varten
Moni on uomautunut varsinkin koronan etätyöaikoina siihen, että palavereista ja muita työtehtävistä muotoutuu tauoton putki työajalle. Hyvä jos edes lounaaksi saa irrottauduttua tietokoneelta.
Tauot kuitenkin nollaavat tärkeällä tavalla kierroksia työn lomassa. Tämä luo huokoisuutta päivään. Psykologi Hanna Markuksela nostaa esiin mittaustulokset, joiden mukaan työpäivän tauottaminen auttaa myös käynnistämään palautumisen nopeammin töiden päätyttyä. Miten saisit luotua uudenlaisen tauottamisrutiinin? Esimerkiksi tällaiset asiat voivat auttaa:
Moni kuormansa kanssa tuskaileva huomaa, että rutiininomaisesti kaikkiin tarjottuihin tehtäviin lipsahtaa myönteinen vastaus. Tietoisemman valinnan harjoittelu voi tehdä hyvää. Entäs jos ottaisinkin aikalisän, kun minua pyydetään johonkin? Katsoisin rauhassa kalenterin ja miettisin, mistä syystä vastaisin kyllä tai ei. Jos toisia pyrkii miellyttämään myönteisillä vastauksilla, niistä voi kasautua itselle melkoinen työvuori ajan kanssa. Lue lisää ei:n sanomisesta.
Vapaa-ajan suhteen on havaittavissa erilaisia malleja. Joillain vapaa-ajan vapaus on rajallista: esimerkiksi pikkulapsiperheessä arkiset rutiinit voivat viedä ison osan illasta. Haetaan pienimpiä päivähoidosta, laitetaan ruokaa, kuljetellaan harrastuksiin. Varsinaista valinnanvapautta saattaa olla niukasti. Joku kokee virkistäväksi rutiinin, jossa lapsen harrastaessa käy itse vaikka kävelemässä tai juoksemassa. Toiselle tällainen voisi tuntua rasittavalla tavalla lisäsuoritteelta muutenkin hektisessä arjessa.
Kun vapaa-aikaa voi käyttää omaehtoisesti, ihmisten tottumukset ovat keskenään erilaisia. Jotkut toimivat kovin fiilispohjalta. Kun töissä on tarvinnut hoitaa tietyt asiat, vapaalla tuntuu mukavalta, että voi miettiä autonomisesti mikä seuraavaksi huvittaisi. Osa tykkää selkeistä raameista, joista esimerkkeinä voisivat olla:
Jos oma tapa käyttää vapaa-aikaa tuntuu hyvältä ja on riittävässä sopusoinnussa isompien tavoitteiden kanssa, niin samaan malliin on luontevaa jatkaa. Jos tottumukset sen sijaan turhauttavat, niitä on hyvä muovata. Esimerkiksi jos kokee iltojen vain valuvan ohi pelaten kännykkäpeliä ja pohtien, että kävelylle kantsis mennä, niin uusia rutiinikokelaita hyödyttää lähteä testaamaan. On tarkoituksenmukaista miettiä, mitä voisin tehdä sopivasti toisin nauttiakseni enemmän vapaasta ja voidakseni paremmin.
Uusi toimintamalli tehdään mahdollisimman helpoksi. Esimerkiksi kävely työpäivän jälkeen voi toteutua ”kuin itsestään”, kun sopii ystävän kanssa, että mennään yhdessä. Jos fyysinen yhteiskävely ei onnistu, niin askel sitä kohti voi olla sekin, että sovitaan kellonaika, jolloin kumpikin lähtee kävelemään, ja juttelu hoidetaan samalla puhelimitse kuulokkeet korvilla. Toinen taas voi kokea riittäväksi kimmokkeeksi liikuntaan sen, että on pakannut salikassin jo edellisenä iltana tai laittanut etätyöskennellessään urheiluhousut lenkkiä varten jalkaan jo iltapäivätauolla.
Rutinoituneista toimivista malleista on mielekästä pitää kiinni. Kun valmis raide vie kohti hyvää, eteneminen on helppoa ja energiatehokasta – tarkoituksenmukainen tulee tehtyä kuin itsestään. Kun muutosta tarvitaan, sitä kannattaa lähteä kokeilemaan pienin ja mahdollisimman vaivattomasti toteutettavin askelin. Toimivat kokeilutulokset otetaan osaksi arkea, toimimattomia vielä hiotaan. Kunhan toistoja kertyy mielekkääksi havaitun mallin kanssa, saa vakiinnutettua uuden tavan. Ja silloin kyseessä onkin jo rutiini – ihanan automaattinen hyvään suuntaan kuljettaja!
Esimerkiksi Auntien Leading Me -paketti antaa hyviä eväitä uusien rutiinien muodostamiseen.