On helppoa nyökytellä hyväksyvästi sille, että toisia kuuluu kohdata arvostavasti. Käytännössä ei ole niin itsestään selvää, että arvostus välittyy kohtaamisissa. Jos yhteistyösuhdetta hankaloittavat aiemmat erimielisyydet tai toimintatapojen erilaisuudet, saattaa olla, että osapuolet eivät tunne kunnioittavansa toisiaan.
Työarjen kiireessä arvostus ei välillä välity, vaikka sitä kokisikin. Usein fokus voi olla tehtävissä asioissa, jolloin toiseen ihmiseen ja omiin ilmaisutapoihin ei välttämättä tule kiinnitettyä huomiota. Kuitenkin aina huomaamattamme tarkkailemme, miten toinen suhtautuu meihin. Sitä saatetaan tulkita negatiivisesti joko syyttä tai syystä.
Yhteistyön sujuvuuden parantamiseksi on hyödyllistä ottaa askel toista kohti: voit aloittaa keskustelun omasta kokemuksestasi yhteistyöstänne ja samalla kuunnella häntä huolella, tarkkaavaisesti. Toivottavasti näin saadaan ymmärrystä erilaisuuteen ja nähdään sen hyötyjäkin. Yhdessä voidaan hakea ratkaisuja kitkakohtiin.
Arvostusta ja sen tuntua tuotetaan pienillä asioilla. Esimerkiksi se, että sanotaan huomenet aamulla ensimmäisen kerran kohdatessa, tuottaa kokemusta nähdyksi tulemisesta ja samalla siitä, että minulla on merkitystä. Sanaton viestintä vaikuttaa vahvasti siihen, kokeeko tulevansa arvostetuksi. Huomioivalla katseella ja toisen ääreen pysähtymisellä voi ilmaista jo paljon. Sitä vastoin nonverbaliikka voi tehokkaasti vesittää hyväntahtoisiakin sanoja.
Kulttuurissamme ylipäänsä painotetaan sanoja ja ilmaisun taitoa. Kate Murphy kirjassaan ”Et taida kuunnella. Miksi kuunteleminen on tärkeää ja miten se muuttaa meitä” nostaa hyvin esille sen, että kuuntelu on yhtä lailla tärkeä taito kuin puhuminenkin. Huomio, jota toiselle tarjoaa kuuntelemalla häntä kunnolla, on lahja. Se koetaan arvostukseksi.
Omanlaistaan arvostusta on sekin, että toinen hakeutuu seuraani ja haluaa viettää kanssani aikaa muutenkin kuin työtehtävien parissa. Se, että joku pyytää lounasseuraksi tai jää rupattelemaan, kun varsinaiset asiat on jo hoidettu.
Usein ihmiset ovat arkoja pyytämään toiselta apua. Taustalla on esimerkiksi pelko, että työkaveri on valmiiksi kiireinen ja kuormitan häntä liikaa. Monesti tuen kysymistä kuitenkin pidetään arvostuksen osoituksena. Taustalla on viesti, että olet niin skarppi tyyppi (ja hyväntahtoinenkin), että sinulta kannattaa pyytää apua.
Positiivinen palaute on tehokas tapa osoittaa arvostusta. Sellaista on suotavaa antaa matalalla kynnyksellä. Kertoa toisille, mikä heidän tekemisessään ja olemisessaan on itseä ilahduttanut. Mistä on heille kiitollinen; miksi tykkää siitä, että he ovat osa tätä työyhteisöä.
Esihenkilönä tai esimerkiksi projektipäällikkönä tulee myös osoittaneeksi arvostusta työn jakamisella. Vaativaan tehtävään sijoittaa piiloviestin: ”Luotan sinuun osaajana, ja tiedän, että pärjäät näinkin haastavan jutun kanssa.” Jos pomo tekee valtaosan yhteisen tontin töistä ja erityisesti ne haastavammat, saattaa herätä tunne, että oma panos on vähäpätöinen, tai että ei nauti luottamusta. On toki tasapainottelua, että saa sopivasti vaativuudeltaan mielekkäitä töitä – liikaa tai liian vähän ei kumpikaan ole ihanteellista. Aktiivinen, arjessa toistuva vuoropuhelu tehtävien jaosta auttaa haarukoimaan sopivan ”lautasellisen”.
Moni työskentelee paljon etänä. Se voi olla oman arjen kannalta kätevää, mutta toisaalta tuntua yksinäiseltä. Se, että arvostetaan toinen toista ihmisenä ja hänen työtään, voi hämärtyä, jos yhteisyys jää vain erinäisissä etäpalavereissa istumiseksi. Vaikutelma vahvistuu entisestään, jos kameroita ei pidetä päällä Teamsissa tai Meetissä.
Haasteena on arvostava kohtaaminen myös silloin, kun on pahoittanut mielensä. Ehkä itse on loukkaantunut toisen sanoista tai teoista, tai kuulee jonkun kokeneen oman tavan toimia ikäväksi. Kun tunnelatauksia on olemassa, on helppo tulkita toista korostuneen negatiivisesti.
Moni ottaa luontaisesti etäisyyttä ihmiseen, jonka kanssa on ristiriitoja. Juuri silloin tarvittaisiin kuitenkin vastavoimaa, eli kohti kurottautumista. Ensin voi olla hyvä antaa isoimpien tunteiden tasoittua ja jäsennellä asiaa tovi itsekseen.
Jos minulle on jäänyt toisesta jotain hampaankoloon, hyvä lähtöoletus on se, että hän ei ole pahantahtoisuuttaan toiminut kuten toimi. Ihmisillä on omista peruslähtökohdistaan johtuvia mielekkäitä syitä toimintaansa. Näitä syitä ja seurauksia ei tarvitse hyväksyä, mutta sovinnollisuutta edesauttaa, jos niitä voi ymmärtää. Esimerkiksi joku on tiuskaissut väsyneenä tai väärinymmärryksen pohjalta. Yleensä kannattaakin lähteä ”hyväntahtoisen ihmettelyn” asenteella selvittämään sitä, mitä tässä oikein tapahtui. Kun oma motivaatio nousee halusta ymmärtää ja saada asiat rullaamaan mukavammin jatkossa, päästään näihin päämääriin paremmin.
Kouluttaja Stephen R. Covey sanoittaa hyvin sitä, miten kannattaa lähestyä ihmistä, jonka kanssa on sukset ristissä: ”Jos noin älykäs, pätevä ja asialleen omistautunut ihminen on eri mieltä kanssani, hänen näkemyksessään on varmasti jotain sellaista, mitä minä en ymmärrä. Minun on tutustuttava hänen näkökulmaansa lähemmin.”
Jos kuulen jostain, että toinen on pahoittanut mieltään jostain minun tekemästäni, on arvostavaa toimia proaktiivisesti. Kannattaa etsiä hyvä tilaisuus, jossa voi nostaa asian hänen kanssaan puheeksi kyselemällä toisen kokemusta ja jakamalla omaansa.
Auntien Dream Team in Process -paketti on lähtökohdaltaan vuorovaikutuksellinen, ja arvostuksen välittymistä voi käsitellä keskustelussa Auntie-ammattilaisen kanssa.
Lähteet:
Covey, Stephen R. (1997) Tie menestykseen. Seitsemän toimintatapaa henkilökohtaiseen kasvuun ja muutokseen. Jyväskylä: Gummerus.
Murphy, Kate (2020) Et taida kuunnella. Miksi kuunteleminen on tärkeää ja miten se muuttaa meitä. Helsinki: WSOY.